Urheiluhulluutta ja vesisadetta

Valilla laiskuus ottaa vallan urheilun suhteen, mutta tanaan olen taas ihan innoissani ja valmiina hulluun treenausputkeen. :) Kavin nimittain asken hankkimassa itselleni henkilokohtaisen treeniohjelman ja nyt olen taas saanut uutta motivaatiota ja odotan, milloin paasen ensimmaisen kerran kokeilemaan treeniohjelmaa. Tietysti taman treenivimman alun piti osua juuri viikolle, kun kirjoitetaan tarkein enkun esseista ja palautetaan ensimmainen kolmannes piirrustuskurssille. Piirrustuskurssin tyot ovat kylla ihan hyvassa kuosissa, vaikka niita kylla puuttuukin lahemmas kolmannes. Onneksi niista sentaan ylivoimaisesti suurin osa on puhdasta tekniikkaa ja viivojen vetamista, perspektiivipiirtamisesta kun on kyse.

Koti-ikävää

Koti-ikävä iskee aina välillä täälläkin. Tosin enemmän ihmisiä kuin paikkoja kohtaan. Onneksi Skype on keksitty, mutta odotan silti ensi sunnuntaita kuin kuuta nousevaa ja viittä päivää Edinburghissa! Sen jälkeen enää kuukausi joululomaan ja Suomeen paluuseen. Aika kuluu kyllä nopeasti, välillä tuntuu että liiankin. Mutta seuraava viikko saa kyllä luvan kulua supernopeasti! Tosin tekemistäkin on paljon luvassa, joten en näkisi sitä mitenkään mahdottomana. Huomenna onkin hyvä aloittaa yhdeksän tunnin työrupeamalla yliopistolla.

Viikonloppu Edinburghissa osoitti, etta joskus skotlantilainenkin saa voi yllattaa. Kahden paivan aikana aurinko paistoi lahes taukoamatta ilman yhtaan uhkaavaa myrsky pilvea edes horisontissa, vaikka paluumatkalla heti Englannin rajan ylitettyamme alkoikin aivan valittomasti satamaan.

Lahdimme siis matkaan lauantaiaamuna 6.45, mika tarkoitti siis, etta bussit saapuivat 7.15 ja lahtoon paastiin 7.30. Oi naita organisoinnin ihmeita. Menomatkalla busseissa oli aivan kuoleman hiljaista taukopaikalle asti, kun nelja bussilta villeja yliopisto-opiskelijoita uinui syvassa unessa. Aamukahvin ja vessanjonon jalkeen alkoi elama taas voittaa itse kussakin, ja loput pari tuntia matkasta sujuikin jo hieman eloisimmissa merkeissa. Allekirjoittanut luonnollisesti kuolasi tajuttomana naapurinsa olkaa vasten keraten voimia paivan seikkailuja varten.

Paivan seikkailut Edinburghissa alkoivat katusuunnistuksen ja jatkoivat hostellille jonotuksen merkeissa. Kaksi tuntia myohemmin, kunhan laukuista oli vihdoin paasty eroon, voiton tunnetta ei voinut kieltaa ja paasimme vihdoin suuntaamaan aurinkoisena kutsuvan Edinburghin sokkeloisille kaduille. Tosin seurueemme nopeammat yksilot paatyivat karistamaan hitaammin etenevan joukkueen perapaan useita kertoja, mutta Edinburghin kateva puoli on se, etta kaikki nahtavyydet ovat saman kadun varrella, joten ihmisten loytaminen Helsingin kokoisesta kaupungista on uskomattoman helppoa.

Vaeltelu historiallisessa Edinburghissa auringon paistaessa ilman sen suurempaa suunnitelmaa oli aivan loistava päätös. Luonnollisesti naimme Edinburghin linnan, kirkkoja, luonnollisesti kun Skotlannissa ollaan, ja useita sakkipillin soittajia, ja tunnelma oli korkealla. Pienellä priorisoinnilla pääsimme myös kuuntelemaan kauhutarinoita Edinburghin historiasta, tosin kertojan vahva murre jätti muutamia aukkopaikkoja akuutteihin kohtiin. Pitänee siis odottaa muutama kuukausi ja sitten mennä testaamaan onko kielitaito kehittynyt yhtään!

Sunnuntaiaamuna heräsimme Julian kanssa ahkerina tyttöinä seitsemältä kellojen siirtämisen suosiollisella avustuksella ja yhdeksään mennessä olimme jo kiipeämässä kaupungin reunalla olevan kukkulan huipulle. Matka oli kieltämättä lievästi tuskainen, mutta ehdottomasti sen arvoinen. Ehkä jossain vaiheessa saan tänne omiakin kuvia, mutta tällä kertaa kuvan kanssa avusti Wikipedia.

Paluumatkalla bussissa taivas repesi näppärästi heti Skotlannin rajan jälkeen, mikä antaisi aiheen epäillä Iso-Britannian sään huonon maineen koskevan ainoastaan Englannin aluetta. No ehkä ei kuitenkaan, mutta Middlesbroughiin palaamisen jälkeen täällä on satanut lähes taukoamatta ja esimerkiksi tiistaina kastuin päivän aikana kahdesti tavalla, jota märemmäksi ei olotilaansa juuri saisi, vaikka kaataisi ämpärillisen vettä niskaansa. Ihana tämä perienglantilainen sää! Ehkä kuitenkin hyvä, ettei täällä ole kunnon talvea. Jos sellainen olisi, tällä sademäärällä olisi ihme jos ikkunoista näkisi enää ulos!

Pohdintaa ruoasta ja opiskelusta

Olen osoittautunut suorastaan toivottoman laiskaksi blogin kirjoittajaksi. Silloin, kun kirjoitustuulella sattuu pääsemään, tekstiä tuleekin sivutolkulla, ja välillä ei taas, vaikka kuinka yrittäisi. Nytkin sain juuri nenäni eteen lautallisen ruokaa pitkän sämpylällä ja parilla jogurtilla eletyn päivän jälkeen harhauttamaan blogin kirjoittamisesta. Yritän pitää pintani..

Ruoka-ajat täällä ovat hieman mystisiä. Olen nyt ensimmäisen kuukauden aikana onnistunut kehittämään suhteellisen järkevän ruokailurytmin, joka perustuu siihen, että syön joko tukevan aamupalan tai lounaan ja illallisen sitten illasta, kunhan yliopistolta kotiudun. On jännä huomata, että uuteen rytmitykseen on jo tottunut täysin, sillä puoli kuudelta piirrustusdemoissa vasta tuli nälkä, vaikka aamupalana oli tosiaan jogurttia kymmeneltä, sämpylä kahdelta ja heräsin kuitenkin jo ennen seitsemää tänään. Luin joskus vanhan kielikurssituttuni vaihtoblogista, että englantilaisten tukeva aamiainen ja kevyt lounas on jäänne teollistumisen ajalta, jolloin kaivostyöläiset joutuivat selviämään aamupalan ja välipalavoileipien voimalla koko päivän kaivoksissa. Ihan järkeen käypää, vaikka olisikin hienoa, jos lounaaksi voisi saada muutakin sämpylöitä, hampurilaisia ja ranskalaisia.

Ruokakulttuurin lisäksi myös opiskelukulttuuri eroaa aika radikaalisti suomalaisesta. On jotenkin hassua, että ensimmäisillä viikoilla muistutettiin jatkuvasti, että opiskelijoiden pitää olla hallinnollisten asioiden suhteen itsenäisiä ja ehdottomasti uhrata aikaansa opiskeluihin myös niiden kahden viikottaisen kontaktiopetustunnin ulkopuolella. Nyt, kun kurssit ovat olleet käynnissä kuukauden verran, alan tulla siihen tulokseen, ettei täällä ehkä tarvitse aivan niska limassa vääntää töitä. Esimerkiksi tänään olin Figure & perspective drawing -kurssin luennolla ja demossa, sekä 2D tietokone animaation luennolla ja demossa. Ensimmäisessä käytettiin luento kolmen pakopisteen perspektiivin teorian ja esimerkkien läpikäymiseen ja demossa sitten piirrettiin samaa tekniikka käyttäen pilvenpiirtäjiä ja extrana väritettiin laatikoihin erilaisia tekstuureja. Jälkimmäisessä puolestaan käytiin teoriaa läpi pomppivan pallon piirtämiseen ja demoissa yllättäen toteutettiin samainen pomppiva pallo kolmenkymmenen piirroksen sarjana. Mitä tältä päivältä siis kotiin ahkerasti tehtäväksi? Kahdenkymmenen neljän laatikon piirtäminen ja värittäminen eri tekstuureilla. Miten ihmeessä tästä haasteesta selviän.. Toisaalta ihan kiva, ettei 3D mallinnuksen lisäksi hirveästi ongelmia ole ollut, niin ei koulusta tarvitse liikoja huolehtia.

Huomasin myöskin ikäväkseni muiden blogeja lukiessa, että olen ihan kokonaan unohtanut blogien suolan laiskoille lukijoille. Koitan siis saada jossain vaiheessa siirrettyä kuvia koneelle ja toivottavasti jossain vaiheessa myös blogiin asti!

Siihen asti näkemisiin!

Lukujärjestys!!

Jee, sain vihdoin lukujärjestyksen! Tiistai on vapaa ja keskiviikko kunhan kuuden viikon enkun kurssi loppuu! Inha puoli on se, että about kaikki demoryhmät muuttui (taas), niin en pääse Navinin kanssa samoihin ryhmiin, mutta ehkä se ei haittaa. Maanantaina on 12-18 yliopistolla ja välissä tunti vapaata, torstaina on 9-18 ja välissä eka kolme tuntia vapaata ja sitten vielä yksi tunti vapaata myöhemmin ja perjantaina on kivasti luento, tunti vapaata, luento, neljä tuntia vapaata, luento. Pitänee opetella käymään kirjastossa ja kuntosalilla noilla hyppytunneilla niin ei tule vain jumitettua kaikkia välejä. Mutta jee, 25 päivää meni lukujärjestyksen saamiseen. Se on jo aikas hyvin. :P

Lukujärjestystuskaa ja paikallista katumuotia

Olen päässyt aivan täydellisesti laiskistumaan blogin kanssa ja päätin ryhdistäytyä, ainakin hetkellisesti. Sen sijaan, että kirjoittaisin neljä päivää myöhässä olevaa englannin kurssin kappaleen rakenne -harjoitusta, kirjoitankin tätä. Pitää kyllä kirjoittaa se kappale-harjoituskin tänään, mutta onneksi tämä päivä on vapaa ja aikaa riittää. Huomennakin on vain englannin tunti, joten keskelle viikkoa osui käytännössä kaksi vapaapäivää. Hetkinen, tarkoittaako tämä siis sitä, että lukujärjestykseni ja kurssivalintani ovat vihdoin valmiina?! No ei todellakaan. Maanantaiaamuna kurssit olivat vaihtuneet oikeiksi, mutta tutoriaaliryhmiä en ole vieläkään saanut. Tosin näen kaikki ryhmät lukujärjestyksessäni, jonka vuoksi päädyinkin kokoamaan kaksi pidempää päivää, 3h päivän, 2h päivän ja vapaapäivän. Kunhan enkun kurssi loppuu, niin saan keskiviikon vapaaksi! Ilmoitin myös arvoisalle Gordon Marshallille ryhmieni puuttumisesta ja samaan hengenvetoon lisäsin, että jos onnistuu, niin nämä ryhmät olisi kaikkein kivoimmat. Samoissa demoryhmissä on siis myös Navin New Yorkista, joka on täällä teinien keskellä jopa hieman muinaisempi näky kuin minä (omien sanojensa mukaan vielä) eli hurjat 25-vuotta.

Ja nyt kun pääsimme lempiaiheeseeni brittiteineihin, haluaisin lausua muutaman sanan myös brittinuorten pukeutumisesta. Kuvitelkaa viileä lauantai-ilta, lämpöä ehkä viiden asteen pintaan. Ruotsalais-saksalais-suomalaiset kämppikset kävelevät elokuvista kotiin tennarit jalassa, pipo päässä, lapaset kädessä, kaulaliina kaulassa ja takit päällä - ja saavat kotimatkalla useamman kommentin pukeutumisestaan. Brittineitoset sen sijaan hipsuttavat ja seisoskelevat viidentoista sentin korkokengissään ja ohuissa vesiraja mekoissaan kadulla ilman sen kummempaa kiirettä minnekään. Kaikkein kamalinta tässä kuvaelmassa on se, ettei se ole edes millään tavalla liioiteltu. Samat neitoset kulkevat päivisin yliopistoilla minisortseissaan tai pitkässä (joskaan ei tarpeeksi pitkässä) paidassanaan leggingsiensä kanssa. Ja ainoa kommentti, mikä omassa päässäni pyörii on se, että joku on tainnut unohtaa housut kotiin. Ihan oikeasti, pitkä paita (toisin sanoen hieman lyhyempi kuin lyhyt miniminihame) ja leggingsit eivät ole millään tavalla imarteleva yhdistelmä oikeastaan kenenkään päällä. Ja missä näiden neitosten itsekritiikki on? Jos ei ole ihan anorektisen laiha, voi olla lähes varma, että minisortsit ja pikkupikkumekko eivät näytä millään tavalla imartelevilta, vaan ehkä enemmän liian pieneen makkarankuoreen tungetulta. Mutta ei, sama muoti toistuu vartalon mallista ja painoindeksistä huolimatta ja nekin, jotka eivät oikeasti ole kuin normaalipainoisia, näyttävät liian isoilta mekkoihinsa. Toisaalta se hyvä puoli tässä älyttömässä muodissa on, että paikallinen korrekti minihameen pituus on samaa luokkaa kuin niissä pidemmissä paidoissa, joita käytän farkkujen kanssa, joten ainakin minulla riittää täällä vaatteita niin kirppareilla kuin vaatekaupoissakin.

Toinen opiskeluviikko alkaa olla jo kunnialla takana, ja vielapa ilman lukujarjestysta. En edelleenkaan ole paassyt yli siita, miten hankalaa ja toimimatonta systeemia kursseille ilmoittautumiseen kaytetaan, mutta enaa en jaksa pyoritella silmiani sille, vaan olen jo alistunut kohtalooni. Kavin tanaan (taas) kyselemassa lukujarjestykseni kohtaloa toimistolla ja (taas) sain kuulla, etta huomenna pitaisi olla kaiken jo jarjestyksessa, kunhan muutokset kirjautuvat jarjestelmaan. Saattaa olla, etta olen taas jonottamassa tuhannennen kerran samalla luukulla maanantaiaamuna, mutta talla kertaa minulla on tunne, etta jotain saattaa oikeasti tapahtuakin. Systeemi on siita huolimatta vain aivan kasittamattoman toimimaton. Tulee ihan suorastaan ikava Jyvaskylan yliopiston Korppi-jarjestelmaa, joka kylla on valilla hankala ja vastaanharaava, mutta toimii siita huolimatta aivan mielettoman hyvin verrattuna tahan systeemiin, jossa kirjoitetaan kurssivalintoja lapulle, jonka joku toimistotati vie toisen toimistotadin poydalle odottamaan tietokantaan kirjaamista ja jota ei lopultakaan ikina tapahdu. Jannityksella seuraamme mita tulevan pitaa ja ehdinko saada taydellisen lukujarjestyksen ensimmaisen kuukauden aikana!