Akateemista elämää

Suomessa yliopistoon yhdistetään suhteellisen usein sana "akateeminen". Opiskelu on pääasiassa teoreettista ja soveltaminen työelämään opitaan vasta, no, työelämässä. Tällaisesta ympäristöstä ponnistanut tuntee laskeutuneensa aivan eri planeetalle aloittaessaan uuden fuksivuosikurssin mukana tietokoneanimaation opintoja. 

Ensimmäisen puolen vuoden opiskelun jälkeen, joka on pituudeltaan siis neljännes koko tutkinnosta, olemme edistyneet seuraavaan: Olemme opetelleen piirtämään ja animoimaan kävelevää ihmistä eri askeleen vaiheissa (tunnetaan myös walk cycle:na) paikallaan ja läpi paperin. Seuraavan kahden kuukauden aikana hahmo siirtyy kävelemään kohti ja poispäin katsojasta. Olemme viettäneet useamman tunnin piirtäen mannekiini-nukkuja ja luurankoja ja viimeisimpänä huipennuksena alastonmallia. Oi tätä akateemista elämää.

Tältä näyttäisin animaatiohahmona. 2D animoinnin kotiläksy

Lisäksi olen oppinut, että itä-eurooppalainen animaatio on pääosin hyvin kummallista ja on parempi jättää oman onnensa nojaan, kun taas venäläisestä animaatiosta löytyy yllättävän sympaattisia tuotoksia niin kuin tarina kukkia rakastavasta krokotiilista, joka rakastuu lehmään. Pohjoismaista animaatiota ei koko History of Moving Picture -kurssillä käsitellä, joten oletan, ettei se ole kovin voimissaan. 

Olen myös huomannut menettäneeni paljon, kun en ole ennen tätä ymmärtänyt yhtään lyhytanimaatioiden päälle. Tämä pätkä esimerkiksi on ollut suosikkini ensimmäisiltä luennoilta asti http://www.youtube.com/watch?v=BolgBSXjxeE ja uskokaa pois, me katsomme täällä paljon animaatioita ja näytteitä elokuvista. Ihan uusi arvostus on noussut myös Pixaria, ja etenkin Pixarin lyhytanimaatioita, kohtaan. Tässä yksi suosikeistani, aina suloinen Luxo Jr. http://www.youtube.com/watch?v=qGxoui3IFS0

Olen myös saanut vahvistuksen sille, mitä epäilin jo lukiossa avaruustrigonometrian kurssilla: minulla on harvinaisen ontuva kolmiulotteisuuden hahmotuskyky. No, 3D animoinnissa voin kyllä huoletta laittaa kaikki omituisuudet kokemattomuuden piikkiin. Ja olen myös oppinut 3D mallinnuksen ensimmäisen säännön: kun et tiedä, mitä olet tekemässä, avaa google. 

Lisää kuvateksti

Mitä muuta olen täällä oppinut? Kun työmäärä kasaantu, ei se häviä siitä muuta kuin tekemällä. Eikä kyllä silloinkaan. Mutta niin kuin isosiskoni teinivuosina seisälle laittama postikortti sanoi, ei työ meitä uuvuta vaan kaikki se, mikä on vielä tekemättä. Mutta hyvinhän tässä on vielä aikaa. Ne kuuluisat viimeiset sanat... :)